Maailmalla matkatessa aina välillä tulee vastaan paikkoja, jotka potkivat vastaan heti alusta lähtien. Sellaisia, joista tekee mieli lähteä juosten karkuun. Ja on myös niitä, jotka eivät herätä oikein minkäänlaisia tunteita, vaikka kuinka kaivelisi. Sellaisia, jotka ovat korkeintaan ihan kivoja, mutta ei mitään sen kummempaa. Aika usein tulee vastaan niitä paikkoja, joista pitää paljon. Sellaisia, joista on lähinnä vain positiivista sanottavaa ja joissa on mahtavaa viettää aikaa. Ja sitten harvoin vastaan tulee niitä paikkoja, jotka pyyhkäisevät jalat alta heti. Sellaisia, joissa tekee mieli säännöllisesti nipistellä itseään, jotta on varma, ettei vain uneksi. Niitä on harvassa, mutta onneksi aina välillä näitä löytää. Yosemiten kansallispuisto kuuluu ehdottomasti tähän viimeiseen kategoriaan. Yosemite on jotain ihan omaa luokkaansa, ainakin minulle.
Viime vuonna reissatessani yksin ympäri Yhdysvaltojen lounaisosia, ihastuin Yosemiten kansallispuistoon täysin. Se vehreys, ne ikoniset maamerkit ja villinä pauhaavat vesiputoukset saivat ensimmäisistä hetkistä lähtien vakuuttumaan näkemästäni. Silloin Yosemite oli koko reissun mieleenpainuvin kohde, se jonne tiesin palaavani vielä takaisin. Yosemite oli se, mitä kaikista eniten matkan jälkeen hehkutin kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella.
En toki tuolloin vielä arvannut, että paluu näihin maisemiin toteutuisi näinkin nopeasti, mutta näin kävi. Kun kesäkuussa sitten tällä viimeisimmällä road tripillä kurvasimme kohti Yosemiten kansallispuistoa, olin varsin innoissani paluusta niihin maisemiin, jotka vuosi takaperin tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Kaliforniassa, neljän tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitseva Yosemiten kansallispuisto on kaunis. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Viimeksi se hurmasi minut, tällä kertaa se hurmasi koko reissuseurueen. Ainakin minulle Yosemite oli taas kerran reissun ehdoton kohokohta. Jokin tässä puistossa vaan on niin mieletöntä.
Etenkin kansallispuiston sydän, Yosemiten laakso, on varsin vakuuttava. Harmaat graniittikalliot kohoavat jylhinä, parhaillaan lähes kilometrin korkuisina pystysuorina seininä. Ilma on raikas ja luonto puhdas. Veden pauhu huumaa korvia ja maisemat saavat polvet veteläksi. Keväällä ja aikaisin kesällä vesi virtaa valtoimenaan. Sitä on kuohuvina koskina, tyyninä lammikoina mättäiden keskellä, peilityyninä järvinä ja valtoimenaan virtaavina vesiputouksina. Ainakin näin keväisin ja aikaisin kesällä Yosemiten laaksossa villinä virtaava vesi on aina joko nähtävissä tai kuultavissa, yleensä molempia.
Kun tähän yhdistetään ikoniset maamerkit, pilvettömältä taivaalta paistava aurinko ja lämmin kesäpäivä, on yhtälö aika mahtava. Ainakin tällaiselle luonnonrakastajalle joka metsästää yksi toisensa jälkeen upeampia maisemia.
Siinä kun aurinkoisena päivänä korkealla kalliolla seistessä tuuli puhaltaa kevyesti kasvoilla ja aurinko häikäisee silmiä, on helppo olla onnellinen että on päätynyt juuri tänne. Esteettömän maiseman avautuessa alas laaksoon ja yli horisontissa siintävien lumen peittämien huippujen, ei voi kuin ihailla kaikkea sitä mitä ympärillä näkyy. Tuntuu, että mitkään sanat ei oikein riitä kuvailemaan sitä tunnetta, joka ottaa vallan. Sydän pakahtuu samaa tahtia kun polvet menee veteliksi. Lämpimänä kesäpäivänä sieltä vuoren huipulta ei haluaisi millään lähteä pois.
Mutta onneksi lähes yhtä upeita paikkoja löytyy laakson pohjalta. Siinä korkeiden kallioseinämien syleilyssä, villinä pauhaavien vesiputousten juurella, olo on aika pieni. Kunnioitus näitä valtavia luonnonmuovaamia maisemia kohtaan on aika korkealla.
Yosemitessa saa upeilla patikkapoluilla kulumaan päiviä, mutta tarvittaessa puistoon voi tutustua sykkeitä nostamatta vaikka päivässä. Ne upeimmat maisemat ovat lähtökohtaisesti nähtävissä vain muutamien askeleiden päässä parkkipaikalta ja tarvittaessa aika nopeastikin kierretty. Puisto soveltuu ihan jokaiseen mieltymykseen ja siksi se varmaan onkin niin suosittu. Tänne päätyvät niin maailmanluokan kalliokiipeilijät, fanaattiset eräjormat, kuin leppoisaa päivätallustelua etsivät lapsiperheetkin.
Yosemite on mitä parhain paikka upeiden maisemien rakastajalle ja luonnossaliikkujalle ikään ja kuntoon katsomatta. Itseasiassa ehdin sitä jo aiemmin tituleeraamaan kaikkien aikojen suosikkikansallispuistokseni maailmalla, ja nyt olen siitä entistä vakuuttuneempi. Ei ole vielä Yosemitea voittanutta tullut vastaan.
Tällä kertaa karhut pysyttelivät harmillisesti piilossa, vain satunnaiset oravat, linnut ja liskot värittivät vierailua. Mutta en voi sanoa olevani pettynyt, päinvastoin. Olen edelleen sitä mieltä, että Yosemite on henkeäsalpaavan kaunis, ja ennenkaikkea ikimuistoinen kohde.
Tunnel View, laakson pohjalla löytyvät upeat vesiputoukset ja Sentinel Domelta avatutuvat esteettömät 360-asteen maisemat ovat ehdottomasti Yosemiten parhaita paloja. Tällä kertaa myös pääsin kiertelemään viime kerralla kunnossapitotöiden takia näkemättä jääneiden Mariposa Groven jättipuiden keskellä. Vaikka Mariposa Grove on selkeästi vaatimattomampi kuin viereinen Sequoian kansallispuisto, saa täälläkin olonsa tuntumaan pieneltä.
Sen sijaan harmillisesti tälläkin kertaa Tioga Pass pysytteli lumen takia kiinni vielä kesäkuun lopussakin, enkä vieläkään päässyt sitä aluetta tutkimaan. Kuten viimeksikin, myös tällä kertaa tie avattiin auraustöiden valmistuttua vain pari päivää vierailumme jälkeen. Jälleen vähän huonoa tuuria, mutta onpahan syy vielä joskus palata tänne.
Mutta ei Yosemite ollut pelkkää onnea ja auvoa. Jo juhannuksen tienoilla puisto täyttyy jo aamuvarhain ihmisistä ja parkkipaikat ovat tiukassa. Laakson pohjalla pyöriessä me erehdyimme iltapäivällä ajattelemaan, että siirrämme auton muutaman kilometrin päähän. Virhe. Joka ikinen parkkipaikka oli täynnä ja liikenne tuskaisen hidasta ihan jokaisen auton kärkkyessä vapaata parkkipaikkaa. Siinä taisi pari tuntia kaikkineen vierähtää parkkirallissa.
Vinkkini Yosemiteen tulevalle onkin, että pistäkää aamulla auto parkkiin ja unohtakaa se sinne loppupäiväksi, päivän aikana kannattaa ennemmin hyödyntää laakson pohjalla liikennöiviä ilmaisia busseja, kuin kuluttaa pahimmassa tapauksessa useampi tunti vapaan parkkiruudun metsästämiseen. Niin, ja jos Yosemiten puiston sisäpuolella haluat majoittua, varaa se ajoissa. Puoli vuotta etukäteen kesäkaudelle sijoittuvaa reissua suunnitellessa olet todennäköisesti jo myöhässä, ellei päiväsi ole joustavia.
Vaikka ihmispaljous pääsikin joinain hetkinä hiukan ihon alle, oli Yosemite kokemuksena silti jälleen kerran varsin mahtava. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja se tunne on ja pysyy edelleen.
Tänne palaan toivottavasti vielä uudelleenkin.
6 comments
On se vaan ihana ilmestys! <3 Glacier Point odottaa meillä seuraavaa kertaa, se olisi ollut niin huikea! Ja tuo on täysin totta, mitä sanoit parkkipaikoista. Me onneksi osattiin omalla visiitillä olla yllättävän fiksuja ja jätettiin auto vaan niille sijoille, mihin se aamulla saatiin. Tultiin pelipaikoilla noin ysin-puoli 10 maissa ja silloin saatiin tosi hyvin sellaiseen pieneen parkkiin auto, eikä jonot olleet hirvittäviä.
Hyvä että te sentään osasitte olla fiksuja! 🙂 Me oltiin kanssa aikaisin liikenteessä ja saatiin auto hyvin parkkiin, mutta sitten pienen hetken päästä kun ajateltiin että siirretään sitä vähän, niin kävikin huonosti.. :/ Vaikka Glacier point onkin ihan mun suosikki tuolla, niin Yosemite on kyllä upea ihan laakson pohjallakin, mutta toisaalta onpahan teilläkin sitten jotain, minkä takia palata tuonne! 🙂
Niin älyttömän hienot maisemat! Ja nuo puut 💚.
Ihana kirjoitus kaiken kaikkiaan ja kamala Yosemite-kuume iski. Seuraavaksi kuitenkin New Yorkiin… 😉
Kiitti Jenni! On melkeinpä ärsyttävää kuinka paljon noita upeita kohteita jenkkilästä löytyy!Ja hei, mulla taas on jostain ( kenenköhän?! 😉 ) syystä vuorostaan hirveä NYC-kuume 😀
Kiinnostava juttu!
Mäkin haluan tonne!
Kirjoitat taitavasti ja eloisaa tekstiäsi on mukava lukea!
Noissa kansallispuistoissa minua on aina mietityttänyt, että miten siellä liikutaan ja tuntuuko se luonto enää kovin karulta ja autenttiselta, kun kerran paikalle ajetaan autolla, parkkipaikat ovat tukossa, ja laakson pohjalla kulkee bussi…
Että onko se enemmån sellainen huvipuistofiilis…?
Ja myös toi majoitus mietityttää, että on varmasti vaikea saada, ja olisikohan hintalaatusuhteen puolesta edes järkeä yöpyä siellä?
Kiitos Markus ihanasta kommentista! Tuo liikkuminen riippuu hirveästi kansallispuistosta, joissain ajetaan omilla autoilla, joissain on ilmaiset bussikyydit ja autot on jätettävä jonnekin reunamille, ja jossain sitten on sekä-että. Samoin tuo huvipuistofiilis riippuu tosi paljon siitä mihin aikaan on liikenteessä ja missä puistossa. Yosemitessakin laakson pohjalla meno on kuin huvipuistossa konsanaan, mutta ei tarvitse montaa minuuttia kävellä pois, niin on jo luonnon keskellä lähes omassa rauhassaan. Että kyllä näissä jokaiselle jotakin on.
Majoituksen suhteen Yosemitessa on tosiaan aika huono tilanne korkeimman sesongin aikaan, etenkin jos ei halua telttailla hyvin tiiviillä leirintäalueella. Laakson pohjalla on pari puiston ylläpitämää lodgea (200usd/yö-tasoa, ihan siistejä majapaikkoja), jotka on jo kuukausia ennen varattu täyteen. Lisäksi Yosemite Westissä on muutamia majapaikkoja, mutta niiden hinnat oli aivan pilvissä pari kuukautta etukäteen katsottuna (400usd/yö-tasoa tosi perustason kämpästä.) Lähimmät hotellit on sitten puolen tunnin ajon päässä ja ensimmäinen kunnollinen kylä yli tunnin ajomatkan päässä. Eli jos laakson pohjalla haluaa sängyssä nukkua, niin ajoissa pitää olla.
Comments are closed.